Kalastuslakiuudistus käynnistyi| Julkaistu: 30.11.2008 23:45:17 Päivitetty: |
Metsähallitus esittää harjuksen alamitan nostamista 30 senttimetristä 35 senttimetriin, mutta tämä yksilö ei taida täyttää nykyisenkään lain mukaista alamittaa.
Marraskuun 25. päivänä maa- ja metsätalousministeriö (MMM) päätti asettaa työryhmän selvittämään kalastuslain uudistustarpeita ja tekemään ehdotuksen uudeksi kalastuslaiksi. Työryhmän puheenjohtajaksi valittiin MMM:n osastopäällikkö Pentti Lähteenoja. Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelman mukaan uudistuksessa täytyy huomioida erityisesti vaelluskalat sekä ammattikalastus. Lohen osalta hallitusohjelma painottaa, että lailla turvataan luonnonlohen nousu kutujokiin, mahdollisimman korkea poikastuotannon taso ja rannikon ammattikalastuksen toimintaedellytykset. Suomen Ammattikalastajaliitto tarttui tähän kaksiosaiseen tavoitteeseen, ja muistutti, että kalastuslaki pitää nähdä kokonaisuutena, eikä erilliselle vaelluskaloja koskevalle lainsäädännölle pitäisi olla tarvetta. Maa- ja metsätalousministeriön lisäksi työryhmään kuuluu edustajia ympäristöministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, TE-keskuksista, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöstä, Kalatalouden Keskusliitosta, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta, Inkoon kalastusalueelta, Pro Kala ry:stä, Suomen luonnonsuojeluliitosta ja Suomen Ammattikalastajaliitosta. Ensi vuoden loppuun mennessä työryhmän pitää antaa välimietintö uudistusvaihtoehdoista ja muista esiin nousevista periaatteellisista kysymyksistä. Varsinaisen esityksensä kalastuslain uudistamisesta se antaa vuoden 2010 lopussa.
Lausuntojen kertomaa
Uudistustyö käynnisti kuitenkin jo huhtikuussa 2008, kun MMM lähetti asiantuntijatahoille lausuntopyyntöjä kartoittaakseen lain uudistustarpeet. Valmistelutyön pohjaksi pyydettiin näkemyksiä nykyisen lain soveltamisen ongelmista, uudistettavan lain tavoitteista ja rakenteesta sekä tarvittavista erillisselvityksistä. Vastauksena saatiin noin 50 lausuntoa, joissa esitettiin muutoksia lähes kaikkiin kalastuslain säännöksiin. Osa lausunnoista oli kuitenkin jouduttu laatimaan varsin hätäisesti, sillä esimerkiksi yliopistoille ei alkuperäistä lausuntopyyntöä lähetetty lainkaan. Niinpä muun muassa Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitos joutui kirjoittamaan lausuntonsa viikossa.
Yleisesti lausunnoissa moitittiin nykyisen kalastuslain ensimmäistä pykälää epäselväksi. Pykälässä on mainittu tavoitteeksi, että ”kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen.” Tämä voidaan kuitenkin tulkita lukuisilla eri tavoilla. Esimerkiksi Kalatalouden Keskusliitto kysyikin lausunnossaan, tarkoitetaanko tällä mahdollisimman suurta biologista kilomääräistä tuottoa vai monipuolista taloudellista tuottoa. Sen mukaan uusi laki pitäisi selkeästi rakentaa periaatteelle ”monimuotoinen, kalavarojen kestävä käyttö”.
Metsähallitus taas painotti, että uuden lain pitäisi pyrkiä luontaisten kalakantojen kehittämiseen ja kestävään hyödyntämiseen. Istutukset säilyvät tärkeänä kalaston hoitomuotona jatkossakin, mutta kalakantojen turvaaminen ja kalastusmahdollisuuksien luominen ei saa perustua niihin, kuten nykyisen lain aikaan on hyvin pitkälti tapahtunut.
Kuten voi olettaakin, suuri osa lausunnon antajista myös vaati riittävää edustusta lakia valmistelevassa työryhmässä tai ajoi edustamansa ryhmän hyvin täsmällisiä tavoitteita. Esimerkiksi Suomen jousimetsästäjien liitto ehdotti keväisen jousikalastuksen sallimista.
Vanhentuneita ja paikattuja säännöksiä
Lausuntojen pohjalta työhön tarttuu myös varsinaisen uudistustyöryhmän alaisuudessa työskentelevät neljä jaostoa. Kalastusoikeusjaosto keskittyy kalastusoikeuksia, kalavesien hoitoa, kalastuksen säätelyä ja Tenojoen sivuvesisäädöksiä koskeviin säännöksiin. Elinkeinojaosto taas perehtyy ammattikalastusta, vesiviljelyä, kalanjalostusta, kalatuotteiden kauppaan ja kalastusmatkailun sääntelyyn. Rahoitusjaosto pyrkii edistämään kalataloutta ja yksinkertaistamaan sen maksujärjestelmiä. Valvontajaosto puolestaan valmistelee kalastuksen valvontaa ja rangaistuksia uudistamista siten, että ne vastaavat perustuslain vaatimuksia ja Euroopan Unionin kalastuksenvalvontasäädöksiä.
Voimassa oleva kalastuslaki on valmisteltu pääosin 1970-luvulla, ja se astui voimaan vuoden 1983 alussa muualla paitsi Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kunnissa. Niissä vuoden 1951 kalastuslakia noudatettiin vuoden 1997 loppuun saakka. Ajan kuluessa kalastuslakia on korjailtu osittain. Vuonna 2001 kalastuskuntien päätöksentekoa koskevat säännökset kumottiin pääosin samalla kun yhteisaluelakia muutettiin. Onkiminen ja pilkkiminen muutettiin jokamiehenoikeuksiksi ja läänikohtainen viehekalastusmaksujärjestelmä säädettiin vuonna 1995. Lisäksi rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä kalastusrikoksia koskevat kohdat siirrettiin rikoslakiin.
Uudistustyöryhmän perustamispäätöksessä MMM perusteli lakiuudistuksen tarvetta sillä, että näiden osittaisten korjausten takia kalastuslain rakenne on hajonnut. Myös lain sanavalintoja MMM moitti epäjohdonmukaisiksi.
Lisää aiheesta
Maa- ja metsätalousministeriö
Työryhmän asettamispäätös
Maa- ja metsätalousministeriö
Lausunnot
Finlex
Nykyinen kalastuslaki
| Kommentit | | Hyvä mahdollisuus Erinomaisen hyvän ja tärkeän asian olette ottaneet Galileissa jälleen esille!
Mikäli kalastuslain uudistaminen onnistuu edes kohtuullisella tavalla, niin se tietää huomattavasti parempia näkymiä luontaisille vaelluskalakannoillemme. Luontaisten lohikantojemme luokitus on tällä hetkellä "erittäin uhanalainen" (RKTL:n sivuilta poimittua) ja luontaisten meritaimenkantojen(kuten monien muidenkin taimenkantojen tila) tila on vielä tätäkin heikompi eli ne ovat jo aivan sukupuuton partaalla.
Jäljellä olevien vaelluskalakantojen pelastaminen vaatii nyt tiukkoja toimia muutenkin ja ennenkaikkea, selkeää lainsäädäntöä. Kalastuslain ensimmäinen pykälä on kirjoitettava uusiksi ja siinä on tuotava TÄYSIN selvästi esille, että "mahdollisimman suurella pysyvällä tuotolla" tarkoitetaan vesistön luontaiseen tuottoon eli kalakantojen LUONTAISEEN LISÄÄNTYMISEEN perustuvaa tuottokykyä(tämä tavoite näkyy esim. metsähallituksen antaman lausunnon sanamuodossa jo melko selvästi).
Toinen tärkeä tavoite on saada vaelluskaloille samanlainen status, kuin monille muillekin eläinlajeille. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että luvattomana aikana tai luvattomin menetelmin tai ilman lupaa pyydystetylle lohelle ja taimenelle määritellään selkeä euromääräinen kappalehinta. Näinhän on tehty monienkin eläinlajiemme kohdalla, joten miksi näin ei tehtäisi myöskin uhanalaisten vaelluskalojemme kohdalla ? | | 
