Martin Krkošek – Kyttyrälohen esitaistelija

Matemaatikko Martin Krkošek nousi jo tohtorinväitöstä tehdessään yhdeksi Kanadan villilohen puolustajien keulakuvaksi. Vuosi sitten hän ennusti arvovaltaisessa Science-tiedelehdessä tuomiopäivän koittavan monien Brittiläisen Kolumbian jokien kyttyrälohille (Oncorhynchus gorbuscha). Kalankasvattamoilta karkaavat lohitäit (Lepeophtheirus salmonis) uhkaavat joesta merelle kasvamaan vaeltavia poikasia, ja jos vuosien 2001 – 2005 meno jatkuisi, useiden jokien luonnonlohikantoja kohtaisi sukupuutto jo ensi vuosikymmenen alkupuolella. Kalankasvattajien mielestä artikkelilla haluttiin vain vahingoittaa heidän elinkeinoaan, ja tutkimuksesta onkin vuoden mittaan etsitty virheitä tiheällä kammalla. Krkošekin menetelmät ja tulokset näyttävät kuitenkin kestäneen kaiken riepottelun.

Tänä vuonna Krkošekin työ onkin jo palkittu tohtorin tutkinnolla ja väitöskirja Kenraalikuvernöörin kultamitalilla. Myös tutkimus jatkuu, vaikka työpaikka onkin vaihtunut Albertan yliopistosta Washingtonin yliopistoksi. Lohien ja kalatäiden vuorovaikutusta mallintavan matemaatikon ei myöskään tarvitse jämähtää pelkästään tietokoneensa ääreen, sillä mallien pohjaksi tarvitaan paljon näytteitä, kokeita ja havaintoja lohivesiltä.

Aikuisen riesa, poikasen surma

Lohitäit ovat normaalisti luonnossakin esiintyviä lohikaloissa loisivia äyriäisiä, jotka levittäytyvät kalasta toiseen toukkavaiheen aikana. Kun vapaasti uiva toukka tavoittaa lohen, se tarrautuu kalan pintaan ja alkaa syödä nahkaa, verta ja lihaksia.

Paitsi että täiden vaivaamat kalat stressaantuvat, haavaumat vaikeuttavat kalan elintoimintoja, sillä niiden kautta tapahtuu aineenvaihtoa kalan ruumiinnesteiden ja ympäröivän meriveden välillä. Myös bakteerit ja virukset tunkeutuvat haavoista sisään kalan elimistöön. Aikuiset lohet kestävät täitä varsin hyvin, mutta jo yksi täi saattaa tappaa pienen ja ohutnahkaisen poikasen. Kolmen täin rasittama poikanen kuolee varmasti.

Koska täit elävät suolaisessa vedessä, ne tarttuvat yleensä aikuisiin, meressä eläviin lohiin. Makeassa vedessä kasvavat poikaset välttyvät niiltä yleensä vielä jonkin aikaan mereen siirryttyäänkin, sillä täit ovat aikuisten lohien matkassa kaukana ulapalla. Vuonna 2001 tutkijat kuitenkin löysivät rannikon kalankasvattamoiden ohi uineista villeistä poikasista huomattavia määriä täitä.

Kalanviljely aloitettiin Broughtonin saariston alueella 1980-luvun lopussa muutaman 125 000 lohta käsittävän yksikön voimin. Nykyisin kalanviljelyaltaita on parikymmentä, joissa suurimmissa kasvaa 1,3 miljoonaa lohta. Krkošekin mukaan yli kymmenen vuoden viive kalankasvatuksen aloittamisen ja täivitsauksen välillä selittynee sillä, että kalankasvattamoiden piti saavuttaa tietty koko, ennen kuin kalatäiden joukkoesiintymiä voi syntyä.

Vastatuulta

Varsinkaan kalankasvattajat eivät ole katsoneet Krkošekin väitteitä hyvällä, mutta kaikki tutkijatkaan eivät ole nielleet niitä purematta. Esimerkiksi heti tutkimuksen julkaisun yhteydessä Sciencen haastattelema Brittiläisen Kolumbian yliopiston ympäristöfysiologi Scott McKinley totesi, että tilanne on aivan liian monimutkainen ja sisältää liian monta tuntematonta tekijää, jotta kyttyrälohen väheneminen voitaisiin sysätä loisten niskoille yksittäisen tutkimuksen perusteella.

Keväällä kalankasvattajien konsultti Kenneth Brooks julkaisi Reviews in Fisheries Science -lehdessä artikkelin, jossa hän kyseenalaisti Krkošekin menetelmät ja johtopäätökset. Samoihin asioihin puuttui myös ryhmä Kanadan kalakantojen hoidosta vastaavan ministeriön tutkijoita nyt joulun alla. Brooks oli jo aiemmin esittänyt kritiikkiä Krkošekin tutkimukseen, jossa tarkkailtiin, kuinka kyttyrälohen poikasten selviytyivät kujanjuoksustaan kalankasvattamojen välissä. Tuolloin Krkošek tyrmäsi hänen väitteensä lähinnä väärinkäsityksinä.

Krkošekin tutkimukseen tarttui myös Brittiläisen Kolumbian pääministerin Gordon Campbellin perustama lohityöryhmä, jonka tavoitteena on todentaa, vaarantaako kalanviljely luonnonkalojen kantoja. Ryhmän mukaan Krkošekin tutkimus perustui ennen vuotta 2006 kerättyihin tietoihin, mutta se itse kertoi käyttäneensä 2,5 miljoonaa dollaria lohitilanteen tutkimiseen Krkošekin tutkimuksen päättymisen jälkeen.

Varsinaisesti näiden tutkimusten tulokset valmistuvat vuonna 2009, mutta jo helmikuussa työryhmä julkaisi väliraportin, jossa todettiin, että kyttyrälohet eivät ole vaarassa kuolla sukupuuttoon. Raportin mukaan esimerkiksi Glendale-joessa syntyneet poikaset selviytyvät yhtä hyvin tai paremmin kuin sellaiset poikaset, joiden ei merimatkallaan tarvitse ohittaa lainkaan kalanviljelylaitoksia. Lisäksi 80 %:lla kaikista Broughtonin saariston läpi merelle uineilla poikasilla ei kantanut lainkaan täitä.

Tunnustusta

Heti Krkošekin Science-artikkelin julkaisemisen jälkeen lohityöryhmä antoi lehdistötiedotteen, jossa he pyysivät Krkošekia mukaan istuntoonsa keskustelemaan tutkimuksesta. Keskustelutilaisuus järjestettiin 7.2, ja mukana ollut Krkošekin työtoveri Alexandra Morton kuvasi jälkeenpäin keskusteluja tiukoiksi ja epäili tilaisuuden heijastelleen monien työryhmän jäsenten myönteistä suhtautumista kalankasvatukseen.

Keskustelun jälkeen työryhmä kuitenkin lievensi kantojaan selkeästi. Lohityöryhmän puheenjohtajan John Fraserin kirjoittamassa muistiossa tunnustettiin Krkošekin tutkimuksen tieteellisen arvon. Muistion mukaan työryhmä päätyi yhteisymmärrykseen siitä, että lohitäit todennäköisesti vaikuttivat kyttyrälohien vähenemiseen vuosina 2001 – 2005. Työryhmä totesi myös yksimielisesti, että artikkelin sukupuuttoennusteiden toteutuminen riippuu siitä, miten lohikantaa tulevaisuudessa hoidetaan

Monet tutkijat myös vaativat, että suojelupäätökset pitäisi tehdä heti kriitikoista välittämättä. Kyttyrälohen tilanne on niin kriittinen, ettei lisätutkimuksille jää aikaa. Krkošek itsekin toi alkuperäisessä artikkelissaan esiin ongelman, että hyvälaatuisen aineiston kerääminen tilastollista analyysiä varten kestäisi 20 vuotta, mutta lohet saattavat hävitä puolet lyhyemmässä ajassa.

Käytännössä lohien suojelu voidaan toteuttaa kahdella tavalla. Kalankasvatuslaitokset täytyy joko siirtää pois lohijokien läheisyydestä, tai niiden verkkoseinämät pitää vaihtaa umpinaisiin esteisiin, joiden läpi loiset ja taudinaiheuttajat eivät pääse kulkeutumaan vapaiden kalakantojen riesaksi.

Kaksi Krkošekin artikkelin kirjoittajista liittyikin mukaan 18 tutkijan ryhmään, jotka vaativat syksyllä 2007 kalankasvattamoiden ympäröimistä umpinaisilla seinämillä. Jo samana keväänä osavaltion hallituksen asettama työryhmä oli suosittellut kalanviljelyn siirtämistä suljettuihin yksiköihin viiden vuoden kuluessa.

Lisää aiheesta

Albertan yliopisto
Kirjeenvaihtoa kriitikoiden kanssa

M. Krkošek ym. Reviews in Fisheries Science , 2008, s.413-420 .
M. Krkošek, ym. Science, 14.12.2007, s. 1772-1775
M. Krkošek, ym. Proceedings of the National Academy of Sciences of the USA, 2006, s. 15506-15510
Tärkeimmät artikkelit

Galilei
Kiista jatkui joulun alla

Kommentit

Ei kommentteja

Kirjaudu kommentoidaksesi