Lääkelientä intialaisessa joessa

Göteborgin yliopiston apulaisprofessorin Joakim Larssonin johtama tutkijaryhmä keräsi vesinäytteitä Intiassa Patancherun alueella sijaitsevan Hyderabadin jätevedenpuhdistamon ympäristöstä. Puhdistamo huolehtii muun muassa 90 lääketehtaan jätevesistä. Näytteistä löytyi 21 erilaista lääkeainetta, joita käytetään esimerkiksi verenpaineen, sydän- ja maksasairauksien, masennuksen, tippurin ja haavojen hoitoon. Puolesta näistä aineista mitattiin korkeimmat pitoisuudet kuin mitä koskaan on luonnosta löydetty. Tutkijat arvioivat vesistöihin päätyvän muun muassa 45 kilogrammaa ciprofloxacin-antibioottia vuorokaudessa, kun esimerkiksi koko Ruotsissa kyseistä lääkeainetta kuluu vain viidesosa tästä. Tämä jo vuonna 2007 julkaistu tutkimus nousi toden teolla julkisuuteen nyt, kun Larsson julkaisi kaksi uutta artikkelia aiheesta. Toisessa hän osoittaa lääkejäämien vaarallisuuden vesiluonnolle ja toisessa vaatii apteekkien asiakkaille mahdollisuuksia vaikuttaa ostopäätöksillään lääketehtaiden toimintaan.

Ennen Larssonin tutkimuksia lääkkeiden päätymisestä luontoon syytettiin pääasiassa sitä, että käyttämättömät lääkkeet päätyvät viemäreihin tai että lääkeaineet eivät hajoa täydellisesti kulkiessaan elimistön läpi. Varsinkaan länsimaissa lääketehtaita ei ole osattu epäillä.

Ekologisten uhrausten vyöhyke

Intiassa kuitenkin Patancherun alueesta muodostui 1980-luvulla lääke- ja kemianteollisuuden keskus, jolla ympäristökysymyksiin suhtauduttiin leväperäisesti. Intiasta on vuosien saatossa kehittynyt yksi maailman suurimmista lääkkeiden viejistä, ja vuonna 2007 niitä toimitettiin USA:han 1,4 miljardin dollarin arvosta, mutta paikallinen sanomalehti nimesi Patancherun ekologisten uhrauksien vyöhykkeeksi.

Hyderabadin puhdistamon läheisyydessä on pitkään tiedetty löytyvän runsaasti raskasmetalleja ja muita saasteita, joten oikeus on määrännyt alueen tehtaat toimittamaan asukkaille tankkiautoilla puhdasta vettä. Asukkaat kuitenkin sanovat joutuvansa turvautumaan kaivoihinkin, sillä tuotu vesi ei riitä kaikille. Itse joella kalastetaan ja juotetaan kotieläimiä.

Tilannetta pahentaa entisestään se, että tutkijat löysivät lääkkeitä myös puhdistamolta yläjuoksulle sijaitsevista järvistä. Käytännössä tämä tarkoittanee, että osa likavettä kuljettavista jäteautoista on purkanut kuormansa laittomasti suoraan luontoon.

Intialaisten lääkevalmistajien liiton pääjohtaja M. Narayana Reddy ei ole suostunut tunnustamaan tuloksia oikeiksi. Hänen mukaansa kyse täytyy olla vuosikymmeniä sitten ympäristöön päässeistä jäämistä, sillä kukaan valmistaja ei haaskaisi arvokkaita lääkkeitä tällä tavalla. Myös Patancherun alueen saasteidentorjunnasta vastaavan lautakunnan puheenjohtaja Rajeshwar Tiwari on todennut puhdistamon täyttävän sille asetetut vaatimukset. Hän mainitsi vaatimusten tiukentuneen Larssonin tutkimuksen jälkeen, mutta vieläkään puhdistetusta vedestä ei mitata lääkeainepitoisuuksia.

Ikäviä seurauksia

Luontoon päätyneet antibiootit lisäävät mahdollisuutta, että bakteerit pystyvät kehittämään niille vastustuskykyisiä kantoja. Näin käy helposti, jos ihmisten elimistössä on jatkuvasti kyseistä lääkettä matalina pitoisuuksina. Vielä muutama vuosi sitten ciprofloxaciniakin käytettiinkin tyypillisesti kaikkein ärhäkimpien tautien hoitoon, mutta nykyisin sen teho on heikentynyt.

Uusimmissa tutkimuksissaan Larsson osoitti myös, että pienetkin lääkeainepitoisuudet saavat vesieläimet kärsimään. Kokeissaan hän käytti seeprakaloja (Danio rerio) ja Xenopu-suvun sammakoita. Näiden lajien avulla tutkitaankin yleisesti ympäristömyrkkyjen vaikutusta.

Vaikka puhdistamon läpi kulkenutta vettä laimennettiin 500-kertaisesti, sammakon nuijapäät kasvoivat siinä 40 % hitaammin kuin puhtaassa vedessä. Koska puhdistamon läpi kulkee vuorokaudessa 1500 kuutiometriä vettä, se pystyisi saastuttamaan tällaisella liuoksella kokonaan pienen joen, jossa virtaa 8 kuutiometriä vettä sekunnissa. Esimerkiksi Simojoessa kulkee kesällä muutamia kymmeniä kuutiometrejä vettä sekunnissa. Seeprakaloilla tehdyissä kokeissa taas havaittiin, että mätimunien kehittymien häiriintyi merkittävästi, jos niitä pidettiin kaksi vuorokautta hedelmöittymisen jälkeen yli 8 % jätevesiliuoksessa.

Kuluttajan vastuu

Toisessa uudessa artikkelissaan Larsson tarttui kysymykseen, mikä on länsimaiden vastuu ympäristöongelmista, joita kehitysmaiden vientiteollisuus aiheuttaa. Hänen mielestään tiukkoja ympäristösäännöksiä kotimaassaan noudattavilla ruotsalaisille kuuluu ehdottomasti osa vastuusta, jos kehitysmaat pilaavat ympäristöään valmistaessaan Ruotsin markkinoille tarkoitettuja tuotteita. Toisaalta apteekkien asiakkaat eivät nykyisin voi tietää, missä lääkkeen vaikuttavat ainesosat on valmistettu. Ruotsissa tämä ei ole julkisteta tietoa, mutta tutkimustarkoituksiin voidaan myöntää poikkeuslupa.

Larsson päästettiinkin käymään läpi kaikki Ruotsin markkinoilla olevat 242 tuotetta, joiden vaikuttavana aineena oli joko cetirizine, ciprofloxacin, citalopram, levofloxacin, losartan, metoprolol, norfloxacin, ofloxacin tai ranitidine. Regulatory Toxicology and Pharmacology -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvisikin, että tuotteista 71 sisälsi Hyderabadin vedenpuhdistamon ympäristössä valmistettuja aineita. Kaikkiaan intialaisia valmisteita oli lähes puolessa tuotteista.Larsson painottikin artikkelinsa johtopäätöksissä, että lääkkeiden valmistusketju pitäisi tehdä läpinäkyväksi, jotta kuluttajat voisivat ostopäätöksillään vaikuttaa lääketehtaiden toimintaan.

Lisää aiheesta

University of Gothenburg
Yliopiston oma lehdistötiedote

J Larsson, ym. Journal of Hazardous Materials 2007 (148) s. 751–755.
Lääkkeiden pitoisuudet puhdistetuissa vesissä

Environmental Toxicology and Chemistry
Luonnos sammakko- ja seeprakalakokeiden artikkelista

J. Larsson & J Fick, Regulatory Toxicology and Pharmacology, 2009, doi:10.1016/j.yrtph.2009.01.008
Kuluttajan vastuu

Kommentit

Ei kommentteja

Kirjaudu kommentoidaksesi